Tonttusia

Tämän vuoden viimeiset askarrukset tulevat tässä.

Kävyistä syntyi myös tonttuja.

Viikon verran ne kerkesivät istuskella ikkunallamme.

Pilttipurkkitonttuja teimme tällä viikolla. Vietimme tänään myös pikkujouluja kahden ryhmän kanssa viimeisen kerhokerran vuoksi. Toisilla ryhmillä se on edessä sitten maanantaina. Ja tiistaina sekä keskiviikkona kerhokausi huipentuu joulujuhliin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Palataan asiaan taas ensi vuoden puolella. :)

Käpyenkeleitä

Viime viikon askartelusatoa.

Työparini halusi teettää lapsilla käpyenkeleitä ja niitä sitten teimme. Pöllöt lähtivät ikkunasta lasten koteihin huhuilemaan ja kiinnitin enkelit niiden tilalle langalle liihottelemaan.

Pään työparini kuumaliimasi valmiiksi käpyihin, mutta lapset siis ensin maalasivat kävyt valkoisiksi ja niiden kuivuttua kiinnitettiin hiukset ja siivet, tehtiin silmät sekä suu ja tietenkin lopuksi se jännin juttu: kulta-pinkki-hile enkelin mekkoon!

Huurreikkunat

Kerhotilamme muuttui kertaheitolla lumiseksi. Kuka arvaa mitä laitoimme ikkunaan? :)

Teimme ikkunat osin aamupäiväryhmän kanssa ja iltapäiväryhmäläiset saivat arvuutella mitä ikkunoissa oikein on. Arvauksia olivat liima, maali, maito..

Oikea vastaus on piimä. Aikas monen lapsen, vanhemman ja työkaverin silmät levisivät kun kerroimme maalanneemme ikkunoita piimällä.

Oikeastaan maalaus ei ole kuvaavin sana, töpötimme piimän ikkunaan tällaisilla töpöttimillä.
Se oli lapsista valtavan hauskaa.

Lopputulos on kaunis ja talvinen. Piimä ei kuivuttuaan haise yhtään miltään ja silti se on helppo pestä vedellä pois. Se on myös turvallinen pienimpienkin töpöttää, ei haittaa vaikka maistaisikin välillä :D

Toimii muuten myös näkösuojana jos haluaa vaikkapa johonkin ikkunaan hieman peittävyyttä, mutta päästää luonnonvalon sisään. Suosittelen kokeilemaan!

Kartonkienkeleitä

Ja vielä yksi postaus.
Alkuviikosta teimme enkeleitä yhden kerhoryhmän kanssa.

Tämä enkeli-idea löytyi ostamastani Taika-lehdestä. Työparini innostui siitä kovasti ja halusi heti teettää sen. Myönnetään, että tämä oli vaikeahko askartelu lapsille, eikä olisi onnistunut ison ryhmän kanssa. Silti olin tyytyväinen, kun enkeleistä tuli lasten tekemän näköisiä. Osa ei halunnu laittaa ollenkaan noita käsiä ja jalkoja.

Laitoin ne lentelemään oksalle, jonka toimme metsäretkeltä kerhon kattoon roikkumaan.

Lumioksia

Nyt tuleekin monta päivitystä kerralla.

Otimme kerholaisten kuvat pois puun juurelta ja teimme seinällemme hieman lumista maisemaa. Siniselle kartongille lapset saivat piirtää ensin hiilellä vähän oksia ja sitten siveltimellä töpötellä lunta eli valkoista maalia niiden päälle.

Väriyhdistelmä on jotenkin valtavan kaunis. Näitäkin tekivät sekä isot että pienet kerholaiset. Monelle pienelle oli ihana asia huomata, että sai tehdä samanlaisen työn kuin isosisko tai isoveli.

Pöllöjä

Tässä parin viikon takaisia pöllötyksiä.

Tarvitseekohan tämä juuri mitään selityksiä? :)
Siinä on pöllö, matskuina nahkaa, huopaa, nappia, karvanpaloja ja nokkana auringonkukan siemen. Tuli kivasti erilaisia pöllöjä, toisilla kiiluvat silmät, toisilla höyheniä enemmän...

Siellä ne sitten huhuilevat langalla ikkunassamme. Ihana kommentti oli yhden lapsen äidiltä: "Noi pöllöt sitten sopii teidän verhoihin!"

Isänpäivä

Tässä meidän kerholaistemme isänpäivälahjat.


Lapset saivat leikata softiksesta haluamansa palan, sitten minä kuumaliimasin heijastinkangaspalan siihen, työparini pujotti langan sekä hakaneulan ja valmista tuli!

Paketoin lahjat vielä tällaisiin paketteihin. Jänskää kuulla tulevalla viikolla mitä ovat isät tykänneet lahjoistansa.
Kortinkin teimme, mutta siitä ei kuvaa ole. Kortti oli hyvin yksinkertainen: lapset piirsivät kanteen isänsä kuvan, leikkasivat kultapaperista kruunun päähän ja liimasivat viereen lapun, jossa luki "ISI ON KUNKKU!"

Saveilua

Vielä viime viikon satoa.

Työparini tilaili meille monen monta kiloa savea ja viime viikolla pääsimme saveilemaan.
Lapset saivat muovata tasaisen lätyn, johon painoimme havulla jäljen. Rei'itimme lätyn vielä ja näin syntyi taulu.

Toinen työ oli siili. Pallo savesta ja männynneulasia piikeiksi selkään. Hauskoja siilinkäisiä syntyi. Niitä tekivät myös naperokerholaiset eli 3-vuotiaat.

Lopuksi lapset saivat muovata loppusavesta mitä sitten halusivatkaan. Kaikenlaisia kissoja, lumiukkoja, hirviöitä ja ties mitä syntyi.

Naureskelimme kun muutaman lapsen päähän ei millään meinannut mennä, että kyseinen aine oli savea eikä betonia. Mitä mahtavat kotona ajatella vanhemmat kun lasten mukaan kerhossa maalataan saippualla ja muovataan betonilla...

Saippuakynttilöitä

Nyt seuraa monen monta kuvaa kynttilöistä :)


Olen niin ylpeä näistä töistä, sillä tämä oli löytämäni askarteluidea kirjasta nimeltä "Kaverihyrrä".
Näistä tuli uskomattoman kauniita!

Ostimme työparini kanssa Tokmannin tyhjäksi valkoisista pöytäkynttilöistä, lisäksi hain palasaippuaa.
Kynttilät siis maalattiin saippualla ja vesivärillä. Helppoa, edullista ja lopputulos lapsen tekemän näköinen sekä kaunis. Tässä oiva idea itsetehdyksi joululahjaksi lapselta vaikkapa mummolle.

Paketoimme kynttilät kauniisti ja liitimme mukaan lapun, jossa lukee: "Valoa syksyyn!" Näitä ei siis ole tarkoitettu varta vasten pyhäinpäiväksi, enemmänkin vain tuomaan valoa syksyn pimeyteen.

Muutamat lapset luulivat näitä isänpäivälahjoiksi (luultavasti paketoinnin takia), mutta isänpäivälahjoista lisää ensi viikolla kun niitä teemme.

Tässä minä!

Viime viikolla puhuimme kerhossa siitä, millaisia me jokainen olemme.
Tulimme siihen tulokseen, että jokainen on ihana ja kallisarvoinen.
Mietimme myös mikä tekee minusta minut.
Mittasimme lapset ja he saivat askarrella oman kuvansa.
Tässä kuvasatoa.

Töistä tuli aivan ihania. Monet olivat uskomattoman paljon tekijänsä näköisiä, kuten oli tietysti tarkoituskin. Valmiiseen työhön merkkasimme lapsen mitatun pituuden. Tarkoitus on mitata lapset keväällä uudestaan ja katsoa onko pituutta tullut lisää.

Loppuviikosta puhuimme sitten hieman erilaisuudesta. Askartelupuolella annoin lapsille erilaisia materiaaleja ja he saivat tehdä mitä halusivat. Ajatuksissani oli se, että vaikka materiaaleja on kaikenlaisia erilaisia, voi niitäkin kaikkia käyttää ja saada aikaan jotain hienoa.
Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne sai viedä heti kotiin.

Vettä ja säilytystä

Syysloma tuli ja meni. Ennen lomaa olimme muun muassa "Satumetsässä" eli katsomassa satunäytelmää oikeassa metsässä. Näin ollen emme hirveästi askarrelleet. Tässä kuitenkin yksi työ, jonka teimme.

Lapset maalasivat koko paperin sinisellä vesivärillä ja sen jälkeen paperi rytisteltiin palloksi ja avattiin taas. Työtä voisi tämän jälkeen jatkaa vielä ja liimata päälle jotain sen kuivuttua. Työparini päivän teemaan liittyi vesi, joten tämä askartelukin esittää siis vettä.

Syysloman aikana kävin toisen työkaverini kanssa Ikeassa ostoksilla. Ostin muun muassa tämän Expedit-hyllyn laatikoineen meille. Mieheni kävi kokoamassa sen meille ja on erittäin toimiva kokonaisuus. Aikaisemmin meillä oli sellaisia ritiläkoreja, joiden raoista muovihaarukat ja -lautaset tipahtelivat aina pois.
Kyllä nyt kelpaa!

Oravat

Tässä vielä alkuviikon orava-askartelun satoa. Kerhomme kaapissa on lojunut pitkään tuollaisia ruskeita pohjia, joissa on vähän nahkamainen pinta. Otin ne käyttöön ja lapset saivat luoda niistä oman näköisensä oravat. Hännät jäivät puuttumaan, mutta lapsen mielikuvitus ei häntää tarvitse :)

Taikakiikari

Ostin muutama viikko sitten lastenohjaajien valtakunnallisilta neuvottelupäiviltä kivan lorukirjan, jonka tekijä on Pia Perkiö. Kirjan nimi on Taikakiikari. Ja tänään hyödynsin sitä töissä.



Luin ensin lapsille kirjan nimikkolorun "Taikakiikari":

Arvaa mitä minulla
on tyynyn alla piilossa!
Se on kiikari, jolla voi katsella
ihan mitä tahansa:
muistoja ja toiveita,
eilisiä nauruja,
viime joulun lahjoja,
myyräperheen puuhia
ja pikkulinnun pesään
ja suoraan ensi kesään.

Sitten kuvittelimme mitä kaikkea Taikakiikareilla voisikaan nähdä. Myöhemmin askartelimme kiikarit kahdesta rullasta (vessapaperirullan tapaista, mutta vahvempaa), niin että lapset saivat koristella kiikarit haluamallaan tavalla ja minä kuumaliimasin rullat yhteen. Varustimme kiikarit vielä yllä olevalla lorulla. Valitettavasti kiikareista ei ole kuvaa, sillä lapset saivat viedä ne heti kotiin. Hienoja ne olivat kuitenkin.

Enkeleitä

Koska sunnuntaina on mikkelinpäivä, teimme kerhossakin enkeleitä tällä viikolla. Alkuviikosta olimme metsässä, mutta nämä enkelit teimme eilen ja tänään. Lapset siis piirsivät haluamansa väriselle paperille oman suojelusenkelinsä, leikkasivat sen irti ja liimasivat sen lopuksi siniselle kartongille.

Nyt on monen monta suojelusenkeliä lentelemässä seinällämme.
Pieni lappu jokaisen työssä on kerhorukouksemme, jossa puhutaan enkelistä:

Suojelusenkeli
olethan kanssani.
Pidä pienempien puolta,
kanna minustakin huolta.

Tässä vielä pari lähikuvaa enkeleistä. Niistä tuli todella hienoja, aivan kuin suoraan jonkin kirjan kuvituksesta. Yhden ryhmän kanssa teimme toisenlaisia enkeleitä ja huomenna teemme vielä naperoidenkin kanssa erilaisia enkeleitä.

Syksyn puu

Tässä aikaisemmin mainitsemani syksyn puu, jonka tekivät naperokerholaiset eli 3-vuotiaat.
Piirsivät siis ensin rungon vahaliidulla ja sitten leikkasivat eri värisiä silkkipaperisuikaleita lehdiksi.

Tulipahan vähän leikkausharjoitusta ja ovathan nuo puutkin aika persoonallisen näköisiä.

Syksyn satoa ja vähän muutakin

Napero-kerholaiset eli 3-vuotiaat ovat maalanneet viikko sitten vesiväreillä syksyn sävyjä seinällemme. Eilen teimme syksyn puun, siitä lisää myöhemmin.

Viime viikolla teimme syksyn satoa seuraavanlaisella tavalla: lapset maalasivat kahtia halkaistuja porkkanoita, perunoita, sipuleita ja omenoita sormiväreillä ja painoivat niiden jälkiä paperille. Tuli kivoja vihannestauluja.

Loppuviikosta oli tarkoitus mennä metsään, mutta keli näytti huonolta, joten johdattelin lapset mielikuvitusmatkalle metsään. Makasimme huovan päällä ja kuuntelimme metsän ääniä CD:ltä, minkä jälkeen lapset saivat piirtää kuvan kuvittelemistaan asioista. Yllä erään tytön piirtämä kuva, jälki on ehkä kaikkein kehittyneimmällä tasolla, sattui vain olemaan kasassa päällimäisenä. Kaikki työt olivat kuitenkin oikein hienoja.

Metsä-Mörrin jäljillä

Kerhoissamme seikkailee Metsä-Mörri, johon olemme pikkuhiljaa tutustumassa. Työparini on saanut Metsä-Mörri-koulutuksen, me muut saamme sen muutaman viikon kuluttua. Lapset saivat viime viikolla kuulla sadun Metsä-Mörrin syntymisestä ja vaikka itse Mörriä emme olekaan vielä tavanneet, lapset saivat piirtää Mörrin jättämiä jalanjälkiä. Ensin piirsimme liidulla paperille ja sitten maalasimme vesiväreillä päälle. Huom! Yllä olevassa kuvassa on käytetty veden sijasta kananmunaa, jolloin paperiin tulee todella kaunis kiiltävä pinta.

Lisää Mörrin jalanjälkiä. Näissä on käytetty vesiväriä perinteisellä tavalla.

Sadehan sieniä kasvattaa..

Kerhopuumme alle on kasvanut sieniä. Lapset saivat piirtää haluamansa sienen paperille ja sitten leikata sen irti.

Kärpässieni se vaan on aina suosituin.
Joku taisi tehdä "sateenkaarisienenkin". Loppuviikolla on tarkoitus käydä lasten kanssa metsäretkellä sään salliessa. Itse olen lähdössä loppuviikoksi hieman kouluttautumaan ja saamaan uusia ideoita lastenohjaajien valtakunnallisilta neuvottelupäiviltä.

Toukka

Viime viikolla teimme "kerhomadot" tai "synttärimadot" tai miksi niitä haluaa nimittääkään. Jokaisella kerhoryhmällä on siis oma matonsa seinällä luikertelemassa ja toukan vartalon muodostavat lapset. Jokainen lapsi piirsi oman kuvansa ympyrään ja asettelimme ne järjestykseen tammikuusta joulukuuhun. Pienet kuvat jokaisesta lapsesta on vielä tarkoitus laittaa nimien viereen.

Siilejä

Tällä viikolla askartelimme kerhossa siilejä.
En antanut lapsille valmista mallia, näytin vain oikean siilin kuvaa ja sitten saivat lapset piirtää omanlaisensa siilin kartongille, leikata sen ja liimata silmät sekä kuonon.

Näistä tuli uskomattoman hellyttäviä!
Eikä takuulla ole kahta samanlaista siiliä.

Sijoitimme siilit asustelemaan seinälle heti oven läheisyyteen ja lapset innoissaan esittelevät vanhemmilleen omia siilinkäisiään.